Työryhmä ryhtyi loppukesästä 2010 etsimään itäisen Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikolta merkkejä asutuksesta ennen 1400-lukua. Alueen rautakautta koskeva löytötyhjiö ei tuntunut uskottavalta, sillä seudun lohikosket tunnetaan jo keskiajan kirjallisista lähteistä. Esimerkiksi Ahvenkoskelta varhaisin kirjallinen lähde löytyy jo vuodelta 1347, jolloin kuningas Maunu Erikinpoika vapautti Turun piispa Hemmingin Ahvenkosken ”joka neljännen kalan” lohiverosta. Lohijokien apajien voi ajatella  mahdollistaneen aikakausista riippumattoman ravintoresurssin.

    Kipinä syttyi jo vuosina 2004–2005 Strukan raudanvalmistuskokeiden myötä, mutta viimeisen sysäyksen antoi 1990-luvulta lähtien suunnitellun V7/E18 moottoritien syksyllä 2011 alkavat rakennustyöt, jonka alle voisi tuhoutua tuntemattomia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Museovirasto oli toteuttanut tielinjalla lakisääteisen arkeologisen inventointitutkimuksen vuonna 2005 ja lisäksi Ahvenkoskella kaksi ”sotilasleirin” kaivaustutkimusta (Skårbacken 2009). Rautakautisia kohteita asiantuntijat eivät kuitenkaan tielinjalta havainneet, joten moottoritien maastokäytävä päätettiin tarkistaa uudelleen, erityisen tarkasti jokien ylitysten kohdalta.

   Lähdekirjallisuuden mukaan rautakautisista asuinpaikoista on vain harvoin nähtävissä maanpäällisiä tunnusmerkkejä, joten vanhentuneet metallinilmaisimet päivitettiin kehittyneimpiin laitteisiin. Maastokäyntejä edelsi historialliseen kartta-aineistoon, geo-, lidar- sekä rannansiirtymä- aineistoon perustuva analyysi, jonka jälkeen tutkittavat alueet rajattiin tarkemmin. Maastotutkimuksissa, metallurgisessa ym. materiaalitutkimuksissa tarvittavat muut laitteet ja työvälineet, kuten magnetometri, gps-paikantimet, metallurgian mikroskoopit, näytteenottolaitteet, hiontalaitteet ym. mittalaitteet, työryhmällä oli jo entuudestaan. Lisäksi varauduttiin teettämään alkuaine-, ajoitus-, röntgen- ym. tutkimuksia kotimaisissa ja ulkomaisissa tutkimuslaitoksissa.

    Inventoitavaksi alueeksi rajattiin koko itäisen Suomenlahden rannikko Porvoo-Loviisa-Pyhtää-Kotka-Hamina-Virojoki- akselilla, mutta aktiivisimmaksi alueeksi muodostui käytännön syistä Porvoon Bölen ja Pyhtään Siltakylän välinen alue, jossa on useita jokilaaksoja; lännestä lukien Ilolanjoki, Koskenkylänjoki, Loviisanjoki, Tesjoki, Siltakylänjoki sekä Kymijoen suistoalue. Pohjois-etelä suunnassa alue rajoittui ulkosaaristosta Lapinjärvi - Elimäki korkeudelle. Erityisesti Kymijokilaakson laaja suistoalue osoittautui vaativaksi tutkimusalueeksi (kymijoki.pdf). Tekijät ovat harrastaneet yli 30 vuoden ajan kulttuurihistoriaa, arkeologiaa, arkeometallurgiaa, mineraaligeologiaa, biologiaa, sekä erilaisia vanhoja valmistusmenetelmiä, kuten miilunpolttoa, pronssinvalantaa savimuotteihin ja raudanvalmistusta suomalmeista. Aiemmin ryhmän jäsenet ovat löytäneet lukuisia kivi- ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja.

    Oppineiden sekä tasavallan perustuslain mukaan arkeologinen tieto ja maamme kulttuuriperintö kuuluu kaikille kansalaisille ja samalla jokainen kansalainen on vastuussa yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Tämän sivuston tarkoitus liittyy edellä mainittujen näkökulmien lisäksi tiedon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen.

    Lähteisiin viitataan tutkijan sukunimellä ja julkaisuvuodella. Tämä koskee sekä tieteellisiä julkaisuja että eri tieteenalojen tutkijoiden antamia suullisia tiedonantoja ja kirjallisia lausuntoja. Lähdeaineisto käsittää laajahkon kokoelman uusimpia 2000-luvulla julkaistuja arkeologiaan, arkeometallurgiaan, metallurgiaan, kulttuurihistoriaan sekä eräisiin muihin lähitieteisiin liittyviä tieteellisiä tutkimuksia. Osa esineiden valmistustekniikkaan, materiaaleihin ja löytöyhteyteen liittyvistä tulkinnoista perustuu tekijöiden kymmenien vuosien kokemukseen arkeologian harrastuksesta, sepänalalta ja muilta esihistoriallisia valmistus- ja materiaalitekniikoita sivuavilta aloilta.

    Sivustolla esitellään kohteita, jotka ovat löytyneet pääasiassa vuosien 2010–2014 aikana. Pääkohteet löytyvät ylävalikosta nimettynä lähimmän peruskartassa olevan joennimen, kylännimen, tai paikannimen mukaan. Kohteiden nimet eivät välttämättä vastaa Kulttuuriperintörekisterissä, Muinaiskalupäiväkirjassa ym. tietokannoissa olevia nimiä tai muitakaan rekisteri- ja/tai löytötietoja, sillä Museovirasto nimeää kohteita mm. vanhojen tilusten nimien mukaan. Esimerkiksi osa Pyhtään Haasianiemen muinaissataman löytöaineistoa on diarisoitu Haasianiemen lisäksi mm. nimillä Savukoski, Rantamäki, Virtaranta ja Merikoski etelä.

Prologi